Virolahden entinen Teboil Vaalimaalla Kymenlaaksossa on nyt afrikkalaisen sikaruton etsinnän tukikohta.
Vapaaehtoiset saavat entisen huoltoaseman pihalla ohjeet, ennen kuin lähtevät etsimään kuolleita villisikoja Virolahden ja Miehikkälän maastosta sikaruton tartuntavyöhykkeellä. Etsintöjä on tehty noin kuukauden ajan.
Vapaaehtoisia on noin 400. Heitä motivoi sikaruton kitkemisen lisäksi 30 euron tuntipalkka.
Villisikaetsinnät alkoivat myös Pyhtäällä viime viikolla.
Vuorossa jo yhdeksännet etsinnät
Haminalainen Veeti Rautamies osallistuu villisikaetsintöihin yhdeksättä kertaa. Hän lähti mukaan heti, kun se oli Ruokaviraston koulutuksen jälkeen mahdollista.
– Olen kuulunut Salo-Miehikkälän metsästysyhdistykseen, ja minulla on siellä kavereita. He innostivat mukaan tänne, Rautamies kertoo.
Jo Rautamiehen ensimmäisellä osallistumiskerralla maastosta löytyi kolme kuollutta villisikaa. Sen jälkeen on ollut hiljaista, hän sanoo.
– Ymmärtääkseni Ruokavirasto pyrki etsimään ensimmäisinä päivinä juuri sellaisilta alueilta, mistä kuolleita villisikoja todennäköisesti löytyisi.
Etsintöihin on Rautamiehen mukaan osallistunut noin 60 ihmistä kerralla kahdessa 30 hengen ryhmässä.
Vapaaehtoiset käyttävät etsinnöissä apuna WeHunt-metsästyssovellusta. Sovelluksen avulla etsintäryhmät näkevät toisensa kartalla ja voivat seurata, mitä reittiä toinen ryhmä kulkee.
– Ruokavirasto tarvitsee tietoja siitä, miltä alueilta raatoja on etsitty ja se seuraa tilannetta hyvinkin tarkkaan, Rautamies kertoo.
Haju paljastaa raadon
Etsijät haravoivat maastoa rivissä noin viiden metrin välein.
– Välillä mennään ihan käsi kädessä, jos vastaan tulee vaikka tiheä taimikko. Peltoaukealla välejä voi venyttää jo kymmeneen metriin.
Rautamiehen mukaan etsinnöissä pitää käyttää silmien lisäksi myös hajuaistia. Villisian raato haisee pahalle jo kaukaa, hän kertoo.
– Ystäväni löytämä tuore raato ei sen sijaan haissut lainkaan. Sen takia pitää olla todella tarkkana.
Myös korpit voivat Rautamiehen mukaan paljastaa raadon löytöpaikan.
Liikuntaa ja yhdessäoloa
Vapaaehtoiset ilmoittavat löydetyistä raadoista WeHunt-sovellukseen. Löytöpaikka merkitään teipillä, jota voi kiinnittää myös puiden oksiin.
– Erillinen ryhmä hakee raadot Ruokaviraston tutkittavaksi päivän päätteeksi, Rautamies kertoo.
Rautamiehelle etsinnät antavat mahdollisuuden liikuntaan ja ajanviettoon tuttujen kanssa. Vapaaehtoisille on järjestetty ruokailu Muurikkalan seurojentalolla Miehikkälässä.
– Täällä voi jutella niitä näitä ja syödä hyvää ruokaa. En keskity raatojen laskemiseen, hän sanoo.
Ruokavirasto kirjaa tiedot
Myös Ruokaviraston työntekijöitä on paikalla etsinnöissä. He ottavat vastaan ilmoitukset löydetyistä raadoista, kertoo Ruokaviraston valtioneläinlääkäri Päivi Turunen.
– Kirjaamme myös alustavat paikkatiedot, joita käytetään apuna muun muassa raadon kuolinajan määrityksessä, Turunen kertoo.
Turusen mukaan afrikkalaisen sikaruton tulo Suomeen ei ollut yllätys. Taudin leviämistä on pelätty jo vuosia, hän sanoo.
– Etsinnöissä on riittänyt vapaaehtoisia hyvin. Kaikki haluavat, että rajoituksista päästään mahdollisimman pian eroon.