Hauholainen Janne Karkkula, 33, pitää maatalousyhtymää Kanta-Hämeessä. Tilalla on viljanviljelyä ja sikala.
Viime aikoina nuoren viljelijän mieli on ollut raskas afrikkalaisen sikaruton (ASF) vuoksi.
Tauti ei ole iskenyt Kanta-Hämeeseen. Viranomaiset suosittelevat silti torjuntatoimien tehostamista kaikissa sikaloissa, myös rajoitusalueiden ulkopuolella.
– Olen käynyt läpi koko tunneskaalan, kyllä minua pelottaa, sanoo Karkkula.
Janne Karkkulalle varautuminen sikaruton leviämiseen tarkoittaisi jopa kymmenien tuhansien eurojen suuruisten investointien tekemistä.
Afrikkalainen sikarutto todettiin vastikään Virolahden lisäksi Pyhtäältä, ja rajoitusalue on kasvanut kolminkertaiseksi viime päivinä.
Alkuviikosta Ruokavirasto kertoi, että se suunnittelee asettavansa erityisen lisärajoitusvyöhykkeen afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi ensi torstaina 10. syyskuuta.
Aitaus ja kulunvalvonta tärkeää
Ruokaviraston jaostopäällikkö Tiina Nokireki sanoo, että eläinten aitaukset ja tiukempi kulunvalvonta olisivat tärkeitä sikaruton torjunnassa.
– Uhka leviämiselle on olemassa, koska ydinalueelta löytyy edelleen tuoreita villisikojen raatoja.
Aidat pitää tehdä vahvoiksi. Ne pitää kaivaa maahan ja rakentaa riittävän korkeiksi, jotta villisiat eivät pääse hyppäämään aidan yli tai kaivautumaan sen alta.
Sikojen ulkonapito on nyt kielletty koko maassa. Kielto ei kuitenkaan koske tiloja, joissa ulkotarhat on aidattu niin, että villisioilla ei ole mahdollisuutta päästä tuotantoeläinten sekaan.
Karkkula ei ole vielä aidannut sikalaansa, vaikka investointitukeakin on voinut hakea. Investointituen hakeminen arveluttaa.
Investointituki ei ole läpihuutojuttu, vaan viljelijä aloittaa rakentamisen omalla riskillään jätettyään hakemuksen. Jos tuki myönnetään, sitä maksetaan 40 prosenttia kustannuksista.
– En tiedä kuinka monella on oikeasti varaa aloittaa aitaaminen. Kuka tämän maksaa, pohtii Karkkula.
Alan etujärjestön Sikayrittäjät ry:n mukaan aidan rakentaminen suomalaisella sikatilalla maksaa yleensä 50 000–100 000 euroa. Pienet tilat voivat päästä paljon vähemmälläkin, siilä kustannukset vaihtelevat suuresti.
Karkkula laskee, että hänen olisi rakennettava aitaa noin kilometrin verran. Kustannus olisi arviolta vähintään 50 000 euroa.
Suomessa on noin 500 sikatilaa, joista 10 on tähän mennessä aidattu.
Viljan puinti normaalissa tahdissa
Karkkula ei ole kiirehtinyt viljan puintia, vaikka sikaruton takia voisi olla houkutus saada puinnit tehtyä ennen mahdollisia rajoituksia.
Ruokavirasto korostaa, että myös rajoitusalueiden viljaa voi käyttää sekä elintarvikkeena että rehuna sen jälkeen, kun se on varastoitu 30 päiväksi varotoimien mukaisesti. Epävarmuus painaa silti viljelijää. Viljan kohdalla Karkkula tuntee olevansa voimaton:
– Ei jokaisen pellon ympärille voi rakentaa aitoja.
Viljelijöiden etujärjestö MTK vaati alun perin, että valtio ostaisi rajoitusalueiden viljasadon, koska sille ei tuntunut olevan ostajia.
Vilja-alan toimijat ovat sittemmin ilmoittaneet aloittavansa viljan ostot rajoitusalueilta, mutta MTK:n asiantuntija Mari Lukkariniemi pysyy tiukkana ja sanoo, että asiaan saatetaan joutua palaamaan, jos tauti leviää.
Hän muistuttaa, että sianlihan vienti Suomesta Kiinaan ja Japaniin on pysähtynyt, ja vaikutukset tämän osaltakin ovat vielä epäselvät.
– Sikaruton kustannukset pitää korvata.
Valtio ei voi ostaa viljaa
Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Pekka Pesonen sanoo, että valtio ei voi ostaa viljaa rajoitusalueilta.
Hän korostaa rajoitusalueiden viljan kelpaavan markkinoille, joten suurta markkinahäiriötä ei pitäisi olla. Ilman sitä valtio ei voi toimia, sillä EU:n säännökset estävät sen.
– Valtio voi toimia vain, jos markkinahäiriö on suuri. Nyt perusteita ei ole.
Mahdollisista kansallisista korvauksista päätetään Pesosen mukaan, kun ongelmien laajuus ja tappiot ovat selvillä.
Jos tauti leviää tilalle, korvaukset maksetaan lain mukaan, vaikka kaikkia bioturvatoimia ei olisi tehty.
– Siinä vaiheessa ei enää kysytä, onko tehty taudin torjuntatoimia, Pesonen sanoo.
Karkkulan mielestä viljelijöitä ei pidä jättää ongelmineen yksin. Hän muistaa, miten maatalouden arvostuksesta puhuttiin paljon, kun huoltovarmuus nousi esiin. Nyt hienot puheet tuntuvat unohtuneen.
Vienti Kiinaan ja Japaniin pysähtynyt
Sianlihan vienti Suomesta Kiinaan ja Japaniin on pysähtynyt, koska ne sulkevat koko maan tuonnilta, jos eläintautia esiintyy.
Etelä-Korea ja Uusi-Seelanti hyväksyvät alueellistamisen, ja vienti rajoitusalueiden ulkopuolelta jatkuu.
Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Pesonen korostaa suomalaisilla olevan yhä monia kilpailuetuja: Tuotanto on salmonellavapaata, Suomi noudattaa lähes ainoana EU-maana porsaiden hännäntypistyksen kieltoa ja tilat ovat edelleen sikaruttovapaita.
Sikatilallinen Janne Karkkula elää epävarmuudessa, mutta työ jatkuu.