Vaasan kissatalo on aloittanut jo vuosia odottamansa muuton uusiin tiloihin Isolahteen tällä viikolla.
Vapaaehtoisvoimin kissataloa ylläpitävä Vaasan kodittomien kissojen ystävät on toiminut purkukuntoiseksi käyneissä vuokratiloissa Palosaarella jo kolmekymmentä vuotta.
Yle kertoi syyskuussa 2023 yhdistyksen ahdingosta, kun uusien tilojen hankkiminen kaatui aina naapurien vastustukseen. Kyseessä on tyypillinen nimby-ilmiö: toimintaa periaatteessa kannatetaan, kunhan se pysyy kaukana kotikulmilta.
Uutisen julkaisu sai hyväntekijät liikkeelle. Muun muassa Ylilauta-foorumilla ryhdyttiin keräämään varoja luhistumisen partaalla olleelle yhdistykselle. Yhdistys sai lahjoituksia tuhansia euroja.
Viisi vuotta kestänyt taistelu muutosta päättyi lopulta, kun yhdistys sai läpi hakemansa asemakaavamuutoksen, joka mahdollistaa uusien Isolahdessa olevien ja omaksi ostettujen tilojen käytön liikehuoneistona.
Muutto tehdään vähitellen
Jokainen samassa paikassa 30 vuotta asunut tietää, millainen sirkus muutto on. Puhumattakaan, kun asukkaina on kuutisenkymmentä kissaa sekä kaikki niiden asuttamiseksi käytössä ollut irtain.
Kissoille muutto uuteen kotiin on melkoinen muutos.
– Kissa on aika reviiritietoinen, tutut ympäristöt ja paikat ovat tärkeitä. Mutta koska siellä on samat kaverit ja laitettiin mukaan peittojakin, joissa on tutut tuoksut, se helpottaa kyllä muuttoa, Anneli Pouttu Vaasan kodittomien kissojen ystävistä kertoo.
Muutto ottaa aikaa, eikä kaikkia kissoja voida muuttaa kerralla.
– Toivoisin, että ainakin kaksi kolme kuukautta annettaisiin siirtoaikaa. Uudessa paikassa pitäisi saada myös iso ulkotarha tehtyä ensin valmiiksi, Pouttu sanoo.
Jotkut kiintyvät vanhaan niin, että sopeutuminen uuteen ei onnistu
Palosaaren Levoninkadulla sijaitseva kissojen entinen koti, vanha puutalo, on Poutun mukaan rakennettu 1800-luvulla. Yhden huoneen seinillä on kehystettyjä kuvia talon pitkäikäisimmistä asukkaista.
Yksi heistä oli jo edesmennyt Alpo.
– Alpo eli täällä kahdeksantoista ja puoli vuotta, ja sitä yritettiin uuteen kotiin neljä kertaa. Aina kissa tuli takaisin sen takia, että se itki ja huusi yötä päivää. Mutta tällaisia on todella vähän, Anneli Pouttu kertoo.
Yhdistys tarjoaa vuosittain uuden väliaikaiskodin noin 250 kissalle, mutta talossa asuu myös muutamia kissoja pysyvästi.
Pouttu kuuluu itsekin kissatalon kantakalustoon, sillä hän on ollut mukana vapaaehtoisena 25 vuotta.
Tuleeko näitä vanhoja tiloja ikävä?
– Kyllä tulee. Vaikka tämä talo on nyt ihan ränsistynyt, on tässä oma tunnelmansa. Ja näitä kissoja. Kun asun Palosaarella, käyn täällä päivittäin kaksi kolmekin kertaa, ja matka Isolahteen taas on niin pitkä, ettei varmaan tule niin usein pyörähdettyä, hän arvelee.
Vastustus ja epäluuloisuus on tavallista
Vaasan kissatalon muutto on edennyt vastatuulessa jo vuosia. Suurin syy on ollut, että löytöeläimille tarkoitettua taloa ei ole haluttu naapuriin.
Suomen eläinsuojeluyhdistyksen SEYn mukaan tälläinen on hyvin tavallista.
– Se liittyy ennakkoluuloihin, että löytöeläintalossa olisi rauhatonta tai siellä pidettäisiin kovaa meteliä. Mutta varsinkin kun kyseessä on kissatalo, ei metelin suhteen pitäisi olla ongelmia, sanoo SEYn viestintäpäällikkö Maria Eiskop sanoo.
Eiskop ei tunne kissatalon ja sitä ylläpitävän yhdistyksen toimintaa tarkemmin, sillä vapaaehtoispohjalta toimivat yhdistykset eivät kuulu eläinsuojeluyhdistyksen jäsenrekisteriin.
Hänen mukaansa lähtökohtana kaikilla toimijoilla on kuitenkin, että eläimen pito-olosuhteet täyttävät eläinsuojelulain vähimmäisvaatimukset ja niitä seurataan.